Kesäjuhlaa.

Kesällä pitää juhlia vaikka ilman kunnon syytäkin. Kesä itsessään on mielestäni oiva juhlinnan kohde. Niinpä me juhlimme kesää viikonloppuna.

Tarjottavana oli mustikka-vadelma-suklaamuffinseja, mansikkarahkakakkua ja mozzarella- ja serranokinkku-vuohenjuustopizzaa. 

 Hyvä seura ja makoisat syötävät kruunasivat alkavan viikonloppun. 

Nuo pizzat on vaan niin hyviä! Nyt täytteenä siis oli toisessa mozzarellaa ja tuoretta basillikaa ja toisessa serranokinkkua ja vuohenjuustoa sekä tuoretta rucolaa. Kannattaa kokeilla!

Trikookudetta.

Jällleen kerran tartuin ihanaiseen trikookuteeseen. Meidän koti kyllä alkaa olla miinoitettu hyvin trikookudekoreilla, mutta ei yksi korttipakkaa kaada. Nyt kuitenkin koitin jotain uutta. 

Kansi istuu yllättävän mukavasti itse koriin. Nyt vain pitäisi keksiä paikka tälle(kin) korille. Onneksi korit sopivat oikeastaan hyvin joka huoneeseen. 

Kirppariaarteita.

Siskoni löysi minulle Jyväskylästä kirpparilta ison pinon vanhoja lautasliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Kaikkiin on käsin kirjoiltu nimikirjaimet. Vaikka osa on hieman kärsinyt historian patinasta, on osa täysin priimaa. 

Yhteensä liinoja  on lähes neljäkymmentä. Tarkoituksena on säilyttää parhaat yksilöt edelleen lautasliinoina, mutta lopuista ajattelin loihtia jotain uutta. Vielä en tiedä mitä, mutta varmasti käsin kirjoillut osa jatkavat elämäänsä jossain muussa muodossa. Ehkä koristetyynynpäällisinä tai torkkupeittona tai....

Kesäpipo.

Neulomista tulee näin kesäisin välillä ikävä. Villalangat kesäisessä lämmössä on yhtä tuskaa hikisten käsien kanssa, mutta puuvilla juoksee kivasti mukana myös kesällä. Niinpä tein puuvillalangasta raikkaan kesäpipon. Malli on pitkäomainen, joten päälaelta se taituuu kivasti löysäksi pipoksi.

Herkulliset värit ja raidat tekevät piposta ihanan kesäisen ja raikkaan. 

Lankakori.

Trikookudehypnoosi iski jälleen. Ennen kuin huomasinkaan olin tehnyt isohkon lankakorin.

Nyt neulontatarvikkkeet ovat hyvässä järjestyksessä. Äidin tekemässä Langat -säilyttimessä säilytän nimensä mukaisesti lankoja (kylläkin vain murto-osaa), valkoisessa korissa on keskeneräiset työt ja tarvikkeet löytävät vanerisesta SA-kaupasta löytyneestä laatikosta. 

SA-kauppa ja aarteiden metsästys.

Minulla tulee käytyä suhteellisen usein Hämeenlinnan SA-kaupassa, jossa siis myydään armeijan ylijäämää. Tällä kertaa mukaan tarttui pienehkö vanerilaatikko. Se on juuri soppelin kokoinen ompelulaatikoksi, sillä pitkät puikot mahtuvat erinomaisesti sisälle.

Laatikon sisällä on välilevy, joten toiselle puolelle mahtuvat  puikot ja virkkuukoukut, ja toiselle puolelle ompelutarvikkeet. Nyt ne pysyvät toivottavasti omalla paikallaan eikä niitä tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa joka kerta, kun aloittaa uutta työtä.

Lisää ihanaa trikookudetta.

Kuinka ollakkaan, edellinen satsi valkoista trikookudetta loppui. Ensin ajattelin, etten ala heti täyttämään kaappeja uudella satsilla. Äiti kuitenkin onnistui houkuttelemaan minut ostamaan säkin puoliksi. Tällä kertaa trikookudetta oli säkissä huomattavasti enemmän, joten vaikka puolitimme saaliin jäi siitä yllinkyllin kaappiin säilöttävää. 

Nyt ideat juoksentelevat mihin kaikkeen ihanaa kudetta voikaan taas keksiä käyttävänsä. Aika näyttää mitä luonnoksia satsi nro 2:sta syntyy!