Alpakkaiset säärystimet.

Jämälangat ovat vitsauksista suurin ainakin neulojan lankavarastossa. Senpä vuoksi päätin tarttua härkää sarvista ja pyrkiä aktiivisesti tyhjentämään jämälankavarastoa. Taustalla tietenkin piilee ajatus uusista lankaostoksista. Jotta uutuudet mahtuisivat lankavarastoihin, täytyy tuhota ihanaiset jämälankat pois alta.

Muutama kerä Dropsin ihanaa alpakka lankaa on jäänyt pyörimään varastoihini. Säärystimet tuntuivat sopivalta tekemiseltä vaikka kylmään syksyyn onkin vielä (onneksi) pitkä aika.

Tässä tulosta unelman pehmeistä ja ihanan lämpöisistä säärystimistä.

Virkkuuaddiktio.

On mahdotonta lopettaa virkkausta vaikka kädet on jo ihan rakoilla. 

Ihastuin jätti isoäidin neliöhin niin, että tahdoin tehdä niistä jotain suurempaa. Ilman, että suunnittelin tekeväni neliöitä mihinkään, syntyi niistä kaunis pitkän penkin pehmuste.

 Samaista pehmustetta voisin kuvitella käyttäväni sängyn päässä olevan kirstun päällä.

 Tuntuu, että virkkausideoille ei näy loppua. Nyt kuitenkin joudun huilaamaan hetken virkkaustöiden parista, sillä kädet alkavat näyttämään jo siltä kuin viikon olisi haravoinut. Mutta toivottavasti pian uudestaan pääsen tarttumaan virkkuukoukkuun ja loihtimaan jotain kesäistä.

Virkkausurakan aloitus.

Seitsemästä kilosta trikookudetta riittää hetkeksi virkattavaa. Työt oli siis aloitettava!

Päätin aloittaa virkkuukokeilut isoäidin-neliöiden mallisilla parveketuolien pehmusteilla. Olin yllättynyt kuinka hyvin trikookude kulki mukana virkatessa. Sain virkkauskohtauksen! Siirryin ihanalle terassille aurinkoon ja hurautin parissa tunnissa kaksi parveketuolin pehmustetta.

Nyt tuoleja koristaa nätin valkoiset isot isoäidin neliöt. Pehmusteista puuttuu vielä nauhat, joilla ne saa kiinni tuoleihin. Lupaan ottaa parempia kuvia, kunhan saan parvekkeen edustuskuntoon.

Trikookude.

Eksyin viime viikolla Nanson tehtaanmyymälään. Tein sieltä suuren löydön  - kirjaimellisesti. Ostin ylijäämä trikookudetta noin 7 kiloa, eli paljon. 

Ennen kuin pääsin toteuttamaan ideoitani niin oli suuri urakka edessä. Olin varautunut tuhlaamaan kerimiseen koko päivän, mutta ihmeekseni huomasin suoriutuneeni urakasta muutamassa tunnissa. 

Nyt ei muuta kuin ideoimaan ja toteuttamaan trikookudevisioita!

Haaveilua uudesta keittiönpöydästä.

Meidän keittiönpöytä on aikansa elänyt. Tuolit natisee joka suuntaan ja pöytälevy on ihan pinttyneillä läikillä. Yritän aina parhaani mukaan peitellä pöytää liinoilla ja tableteilla. 

Haaveilenkin löytäväni jostain vanhan pirtinkaluston. Juuri sellaisen perinteisen vankkarakenteisen mäntyisen, joita oli jokatoisessa kodissa vielä 90-luvulla. Tarkoituksena olisi hioa se ja mahdollisesti käsitellä tai lakata vaalean sävyiseksi, ehkä jopa kiiltävän valkoiseksi korkea kiiltoisella valkoisella. Tuoli pulmaa en ole vielä ratkaissut, sillä en kuitenkaan haluaisi pirttikaluston penkkejä ruokapöydän ääreen vaan hyödyntäisin ne ehkä parvekkeella. Haluaisin erilaisia tuoleja, erilaisista materiaaleista ja eri aikakausilta koristamaan pöydän reunaa. 

Pöytä haaveilut jatkuvat. Onneksi kesä on suhteellisen pitkä, eli metsästysaikaa pöydän etsimiselle vielä on. 

Juutti-intouden alkulähteet.

Eilen jäin miettimään juuttikassia virkatessani, mistä moinen juutti-innostus on tullut. Syytän tästä meidän makuuhuoneen mattoa, joka hankittiin viime syksynä ihastuttamaan jalkojen alle. 

Ennen kaikkea juutin luonnonmukainen värimaailma viehättää silmääni. Sen voi helposti yhdistää erilaisiin puupintoihiin, väreihin ja materiaaleihin. Lisäksi nystyräinen juuttimatto hieroo ihanasti jalkapohjia kun sillä tepastelee. 

Jopa narut, jolla matto oli rullattu kiinni ovat jääneet elämään sisustukseen. 

Nyt vain ahkerasti tekemään juuttista kesälaukkua, jotta saan sen käyttööni ensimmäisinä kesäpäivinä. Toivottavasti siis hyvinkin pian!

Valmis kesäkassi.

Sain kuin sainkin tänään kesäkassin viimeisteltyä. Virkkasin juutista levät hihnat ja lisäsin somisteeksi nahkaisen nauhan.

Oikein soma siitä tulikin!