Joulukukkia.

Mikäpäs olisi joulu ilman joulukukkia. Ainakin hyasintti pitää olla! Tällä kertaa hyasintin kaveriksi eksyi uusi tuttavuus sypressi, joka pönöttää tänä vuonna kuusen tilalla. 

Odotan jo innolla nenä kiinni hyasintissä, että koska se alkaa tuoksua ihanasti.

Joulutunnelmointia.

Koko syksy ja ennen kaikkea joulunaika on ehdottomasti lempi aikaani vuodesta. Vaikka rakastan aurinkoa ja keväällä räystäiltä tippuvia vesinoroja, on syksyssä jotakin niin lumoavaa. Ensimmäisissä pakkasissa ja lumihiutaleissa on vain sitä jotain!

En kuitenkaan ole kova joulusomistaja kotona vaikka joulun odottamisesta pidänkin. Tämänpä vuoksi kotona joulutunnelmointi jää pitkälti vain ihanien valojen varaan. Ja jos nyt totta puhutaan, niin voisin ihastella niitä valoja melkein ympärivuotisestikin...

Tähän valoinstallaation on tarvittu perinteinen valoköynnös, iso lasikulho ja joulupalloja. Pisteenä i:n päällä on äidiltä viime jouluna pikkujoululahjaksi saamani äidin itsekoristelema lasipallo. 

Valokranssi on myös äidin käsialaa. Miksipäs tätä ei voisi pitää vähän pidempäänkin ikkunassa kuin Loppiaiseen...

Niin ja tottakai parasta tunnelmaa luovat joulunakin ne iki-ihanat perinteiset kynttilät. <3

Taukoa ja kasveja.

Aika kuluu kuin huomaamatta. Blogikin on jäänyt hieman jalkoihin kesän, tulevan syksyn, kiireiden, mökkeilyjen, kesälomien ja kaiken mahdollisen vuoksi. Nyt asia kuitenkin korjaantuu!

Yksi kesän loppumisen varmoista merkeistä on se, kun parvekekukista tulee päästä eroon. Minun kohdallani kyseessä ei tällä kertaa ollut kesän loppuminen vaan omien hortonomisten taitojen puute (=laiskuus). Jotta totaalista tyhjiötä kukkien ja kasvien kasvattamisen opetteluun ei jäisi, hankin heti parvekekukkien hävittämisen jälkeen uudet sisäkukat ja viherkasvit. 

Aikaisemmat kukat ja kasvithan olin ennättänyt tappaa kuluneen talven aikana, joten sain aloittaa täysin tyhjältä pöydältä. Kokemuksia viherkasveista kyllä löytyy, enemmän niitä epäonnistuneita kylläkin. Yhdeksi kestosuosikeistani (=hoidossani kestävimmäksi osottautuneeksi) on muodostonut anopinkieli. Edellinen eli vaikka ja kuinka vanhaksi mutta olosuhteet muuton aikana ottivat yliotteen kasvista. Nyt koin olevani valmis seuraavaan suhteeseen, joten hankin keskikokoisen anopinkielen. Kaunishan se on!

Samalla suojaruukku löysi asukkaan. Pitää vielä vain ostaa isompi sisäruukku, jotta kasvi viihtyisi mahdollisimman kauan luonamme. 

Anopinkielen kaveriksi löysin ihanan muratin. Yhtään en tiedä miten muratti kestää käsittelyssäni, mutta niinhän sitä sanotaan että yrittänyttä ei laiteta. 

Lisäksi keittiönpöydälle tarttui ruokakaupasta mukaan kauniin heleän vaaleanpunainen kerrottu tulilatva. 

Ah niin ihanan väristä!

Alennusmyyntien huumaa.

Löysin Pentikin alennusmyynnistä kauan haavailemani kynttilänjalat puoleenhintaan!!! Jee!!! 

Syksyn pimenevien iltojen iloksi nämä kauniit kristalliset kynttilänjalat valaisevat ruokapöydällä. 

Asuntomessut 2013

Kävimme Hyvinkään asuntomessuilla ihastelemassa uusia taloja ja ennen kaikkea sisustuksia. Olen käynyt kerran aikaisemmin asuntomessuilla lapsena, joten aikaisempaan vertailukohtaa ei juurikaan ollut. 

Tapahtuma oli itsessään hyvin järjestetty ja jokaiselle löytyi jotakin katseltavaa. Talot tuntuivat vaan olevan talo talon jälkeen samanlaisia niin ulkomuodoltaan, pohjaratkaisultaan kuin myös yllättävästi sisustukseltaan. Pääteemoina tuntui sisustuksissa olevan 2013 asuntomessuilla harmaat laatat, vaaleat lattiat (ei puunväriset), korkeakiiltoiset keittiönkaapit shokkiväreillä, lasiseinät saunoissa ja takat. 

Erityisesti takat olivat järjestäen kauniita, klassisia ja yksinkertaisia. Puun vähäinen käyttö sisutuksessa toi moneen sisutukseen kylmän ja kolkon fiiliksen. Ihania yksityiskohtia löytyi kyllä melkein joka kohteesta. Koristelaattat kylpyhuoneissa jäi erityisesti mieleeni monessa kohteessa. 

Yhden talon sisustus oli kuitenkin yli muiden. Passiivikivitalo Lumikin (kohde 15) sisustus mielytti erityisesti sisustussilmääni. Harmoninen ja lämmin yleisilme yhdistettynä pelkistettyihin muotoihin ja kauniisiin materiaaleihin oli vastustamaton! Balmuirin ihanat tekstiilit viimeistelivät tyylin. 

Jopa lastenhuoneesta oli saatu lämmin ja houkutteleva, mutta silti nuorekas ja leikkisä. 

Addiktio on nyt syntynyt. Pakko saada joskus jotain Balmuirin ihania tekstiilejä myös meidän kotiin!

Mattopyykillä.

Jostain syystä helteellä ei ole oikein innostusta tehdä mitään käsitöitä. Siispä päätin tarttua toimeen ja lähdin mattopyykille. 

Mikään ei oikeastaan ole kesäisempää kuin helle ja mäntysuovan tuoksu. 

Isomummon tekemät räsymatot ovat aarteeni. Päätinkin vaihtaa tumman olohuoneen maton kesäsiin räsymattoihin. Kummasti keventää ilmettä. 

Posliinikynä.

Ostin keväällä askartelukaupasta lasi- ja posliinipinnoille tarkoitetun kynän, jonka pitäisi kestää pesua. Olen jo tovin kerännyt pilttipurkkeja talteen, jotta saisin niistä tehtyä maustepurnukoita. Lisäksi ostin kulhon ja yhden mukin, joihin testailin kynää. 

24 tunnin kuivumisen jälkeen astiat laitetaan kylmään uuniin ja lämpö säädetään 160 asteeseen. Tuossa lämmössä astioita tulisi pitää 40 minuuttia, jonka jälkeen astiat tulee jättää jäähtymään uuniin. Siten pitäisi tulla pesukestäviä piirroksia ja tekstejä. Saa nähä miten käy!

Satsi on nyt parasta aikaa uunissa, joten lisää kuvia ja testailun tuloksia tulossa myöhemmin. 

Parveke.

Parveke on nyt valmis kesään!

 Edelleenkään en ole aivan vakuuttunut sen viihtyvyydestä, mutta menköön. Syy tähän on mitä ilmeisemmin parvekkeen kapeus. Onneksi vanha pikkuinen parvekekalusto istui parvekkeelle kuin silmä päähän. Yhtään isompi se ei olisi voinut olla. Onneksi ihanat kukat ja yrtit antavat väriä muuten hyvin värittömälle parvekkeelle.

Tekaisin trikookuteesta parveketuolien istuinpäällisten lisäksi päälliset mustiin muovijakkaroihin. Nyt ne näyttävät hieman miellyttävimmiltä ja ainakin mukavammilta istua.

Pyöreät päälliset sidoin tiukasti kiinni jalkoihin. Nyt ne pysyvät hyvin paikoillaan ja peittävät näin maksimaalisen määrän rumaa muovipintaa. 

Valmiit säilytyskorit.

Niin se vain toimi kertakäyttöliinan ja Sasu-saunasuojan kompinaatio, vaikka hetkellinen epäilys olikin.

 Uusien säilytyskorien avulla eteinen sai hieman enemmän yhtenäistä ilmettä. 

Ensin leikkasin kertakäyttöliinan oikean kokoisiksi, jonka jälkeen käsittelin palaset Sasu-saunasuojalla. Palasten annoin kuivua yön yli. Tämän jälkeen ompelin säilytyskorien saumat yhteen, ja taittelin pohjat. Yhden korin hinnaksi tuli noin viisi euroa, ja aikaa tekemiseen ei mennyt kauaa.

Äiti.

Äitini on opettanut minulle lähes kaiken mitä tiedän ja osaan käsitöistä. Hän on kädestä pitäen neuvonut sen vaikean kantapään villasukkaan ja lohdutellut, kun joku ompeluprojekti ei ole onnistunut aivan luonnosten mukaan. 

Olen käymässä vanhempieni luona pohjoisessa ja päätin hyödyntää tilaisuuden ottamalla muutamia kuvia äitini käsitöistä ja sisustusfilosofiasta. 

Tässä äitini painamaa pellavakangasta.

Vessakyltin yläpuolen rannut ovat muisto lapsuudesta, kun kylttiä oli kiva kiepautella ympäri vaikka se oli kiellettyä.

Äidin tekemä lasityö.

Langat ovat hyvässä järjestyksessä itsetehdyssä lankakassissa. Minulle on äiti on tehnyt myös samanlaisen.

Kiitos äiti <3

Virkkuuaddiktio.

On mahdotonta lopettaa virkkausta vaikka kädet on jo ihan rakoilla. 

Ihastuin jätti isoäidin neliöhin niin, että tahdoin tehdä niistä jotain suurempaa. Ilman, että suunnittelin tekeväni neliöitä mihinkään, syntyi niistä kaunis pitkän penkin pehmuste.

 Samaista pehmustetta voisin kuvitella käyttäväni sängyn päässä olevan kirstun päällä.

 Tuntuu, että virkkausideoille ei näy loppua. Nyt kuitenkin joudun huilaamaan hetken virkkaustöiden parista, sillä kädet alkavat näyttämään jo siltä kuin viikon olisi haravoinut. Mutta toivottavasti pian uudestaan pääsen tarttumaan virkkuukoukkuun ja loihtimaan jotain kesäistä.

Virkkausurakan aloitus.

Seitsemästä kilosta trikookudetta riittää hetkeksi virkattavaa. Työt oli siis aloitettava!

Päätin aloittaa virkkuukokeilut isoäidin-neliöiden mallisilla parveketuolien pehmusteilla. Olin yllättynyt kuinka hyvin trikookude kulki mukana virkatessa. Sain virkkauskohtauksen! Siirryin ihanalle terassille aurinkoon ja hurautin parissa tunnissa kaksi parveketuolin pehmustetta.

Nyt tuoleja koristaa nätin valkoiset isot isoäidin neliöt. Pehmusteista puuttuu vielä nauhat, joilla ne saa kiinni tuoleihin. Lupaan ottaa parempia kuvia, kunhan saan parvekkeen edustuskuntoon.

Haaveilua uudesta keittiönpöydästä.

Meidän keittiönpöytä on aikansa elänyt. Tuolit natisee joka suuntaan ja pöytälevy on ihan pinttyneillä läikillä. Yritän aina parhaani mukaan peitellä pöytää liinoilla ja tableteilla. 

Haaveilenkin löytäväni jostain vanhan pirtinkaluston. Juuri sellaisen perinteisen vankkarakenteisen mäntyisen, joita oli jokatoisessa kodissa vielä 90-luvulla. Tarkoituksena olisi hioa se ja mahdollisesti käsitellä tai lakata vaalean sävyiseksi, ehkä jopa kiiltävän valkoiseksi korkea kiiltoisella valkoisella. Tuoli pulmaa en ole vielä ratkaissut, sillä en kuitenkaan haluaisi pirttikaluston penkkejä ruokapöydän ääreen vaan hyödyntäisin ne ehkä parvekkeella. Haluaisin erilaisia tuoleja, erilaisista materiaaleista ja eri aikakausilta koristamaan pöydän reunaa. 

Pöytä haaveilut jatkuvat. Onneksi kesä on suhteellisen pitkä, eli metsästysaikaa pöydän etsimiselle vielä on. 

Juutti-intouden alkulähteet.

Eilen jäin miettimään juuttikassia virkatessani, mistä moinen juutti-innostus on tullut. Syytän tästä meidän makuuhuoneen mattoa, joka hankittiin viime syksynä ihastuttamaan jalkojen alle. 

Ennen kaikkea juutin luonnonmukainen värimaailma viehättää silmääni. Sen voi helposti yhdistää erilaisiin puupintoihiin, väreihin ja materiaaleihin. Lisäksi nystyräinen juuttimatto hieroo ihanasti jalkapohjia kun sillä tepastelee. 

Jopa narut, jolla matto oli rullattu kiinni ovat jääneet elämään sisustukseen. 

Nyt vain ahkerasti tekemään juuttista kesälaukkua, jotta saan sen käyttööni ensimmäisinä kesäpäivinä. Toivottavasti siis hyvinkin pian!