tiistai 20. elokuuta 2013

Taukoa ja kasveja.

Aika kuluu kuin huomaamatta. Blogikin on jäänyt hieman jalkoihin kesän, tulevan syksyn, kiireiden, mökkeilyjen, kesälomien ja kaiken mahdollisen vuoksi. Nyt asia kuitenkin korjaantuu!

Yksi kesän loppumisen varmoista merkeistä on se, kun parvekekukista tulee päästä eroon. Minun kohdallani kyseessä ei tällä kertaa ollut kesän loppuminen vaan omien hortonomisten taitojen puute (=laiskuus). Jotta totaalista tyhjiötä kukkien ja kasvien kasvattamisen opetteluun ei jäisi, hankin heti parvekekukkien hävittämisen jälkeen uudet sisäkukat ja viherkasvit. 

Aikaisemmat kukat ja kasvithan olin ennättänyt tappaa kuluneen talven aikana, joten sain aloittaa täysin tyhjältä pöydältä. Kokemuksia viherkasveista kyllä löytyy, enemmän niitä epäonnistuneita kylläkin. Yhdeksi kestosuosikeistani (=hoidossani kestävimmäksi osottautuneeksi) on muodostonut anopinkieli. Edellinen eli vaikka ja kuinka vanhaksi mutta olosuhteet muuton aikana ottivat yliotteen kasvista. Nyt koin olevani valmis seuraavaan suhteeseen, joten hankin keskikokoisen anopinkielen. Kaunishan se on!


Samalla suojaruukku löysi asukkaan. Pitää vielä vain ostaa isompi sisäruukku, jotta kasvi viihtyisi mahdollisimman kauan luonamme. 

Anopinkielen kaveriksi löysin ihanan muratin. Yhtään en tiedä miten muratti kestää käsittelyssäni, mutta niinhän sitä sanotaan että yrittänyttä ei laiteta. 



Lisäksi keittiönpöydälle tarttui ruokakaupasta mukaan kauniin heleän vaaleanpunainen kerrottu tulilatva. 




Ah niin ihanan väristä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti